Ex-ammattilainen rugbypelaaja kertoo tarinansa loukkaantumisen ja huumeongelman selättämisestä

Mielenterveyskuukausi on täällä ja me haluamme juhlistaa kuntoilun vaikutusta henkiseen hyvinvointiin. Paras tapa tehdä niin, on kertoa aitoja tarinoita oikeista ihmisistä, jotka ovat kamppailleet mielentervytensä kanssa ja löytäneet niihin apua. Tämä on Tom Armstrongin tarina, joka kasvoi rugbyn parissa.Tom syntyi Liverpoolissa, mutta muutti 5-vuotiaana rugbya rakastavaan St Helenin kaupunkiin, jossa hän aloitti heti lajin parissa ja tykästyi siihen. Tom jatkoi pelaamista myös akateemisella tasolla ja pääsi lopulta ammattilaiseksi. Kun sitten yhdessä yössä hänen lupaava rugby-uransa vaihtui loukkaantumiseen, hänen mielenterveytensä koki kovia.Vaikeudet eivät loppuneet myöskään siihen, sillä samoihin aikoihin Tomin vaimolla diagnosoitiin syöpä ja hänen ensimmäinen lapsensa syntyi. Huumeista ja alkoholista tuli epäterveellisiä selviytymismekanismeja. Hän ei tiennyt mitä olisi seuraavaksi tehnyt. Kun Tom joutui oman kuvailunsa mukaan “täysin pohjalle”, hän alkoi omaksua terveellisiä selviytymismekanismeja, kuten meditaatio ja löysi myös uudelleen kuntoilun voiman mielenterveyden parantamiseen. Nyt Tom on juossut ultramaratonin, triathlonin, rakentanut oman yrityksen ja hiljattain muuttanut uuteen kotiin vaimonsa ja poikansa kanssa. Näin Tom on päässyt tänne asti. 

Loukkaantuminen

Urheilijat kärsivät usein loukkaantumisista, se kuuluu työnkuvaan. Mutta uran päättävä loukkaantuminen on asia, jota jokainen urheilija pelkää kuulevansa.28-vuotiaana Tom sai lonkkavamman johtuen epäsäännöllisen muotoisista reisiluun päistä, jotka aiheuttivat hänelle kipua. Päästäkseen nopeammin takaisin kentälle, Tomia rohkaistiin tekemään lantion operaatio, josta hän luuli selviytyvänsä hyvin, vaikka leikkauksesta on oikeasti vain 10-20% mahdollisuus toipua. 12 viikkoa myöhemmin Tom tunsi lonkassaan jotain jotain olevan huonosti ja “tiesi sen olevan tien pää”. Yhdeksän kuukautta myöhemmin hänen oli pakko eläköityä kilparugbysta.Tomin sydäntä riipi tieto siitä, että hänen vammansa olisi voitu korjata fysioterapialla, mutta operaation tarkoitus oli saada hänet nopeammin takaisin kentälle eikä lähettää eläkkeelle. 

“Mitä minä nyt teen?”

Kun elämä teki täyskäännöksin, Tom löysi itsensä kysymässä “mitä minä nyt teen?”. Koska hänellä ei ollut paljon työkokemusta, vaihtoehdot olivat vähissä. Ja samaan aikaan hän piti huolta vastasyntyneestä lapsestaan ja vaimostaan.Sitten vuonna 2020 pandemia iski. Tom ei saanut lomautusta, sillä juuri ennen pandemiaa hän oli investoinut oman kuntosaliin, mikä teki hänestä yrityksen johtajan. Välit liikekumppanin kanssa kuitenkin päättyivät tylysti ja Tom ei saanut mitään apua valtiolta pandemian aikana, jättäen hänet vaille työtä ja kamppailemaan ison emotionaalisen taakan kanssa. 

“Vain selviydyin”

“Vaimoni oli sairas, en saanut yhtään apua valtiolta ja mietin vain, että mitä teen?” Tomilla on myös ADHD, jota hoidetaan reseptiamfetamiinilla, jota hän alkoi käyttää väärin päivittäin paetakseen jokapäiväistä elämää. Tom kertoo, että tilanne eskaloitui yhdestä pilleristä päivässä kahteen ja sitten kolmeen ja hän käytti ADHJD-lääkitystään herättämään hänet ja selviytymään päivästä. Iltaisin hän käytti lonkkaoperaatiosta jäljelle jääneitä lääkkeitä päästäkseen nukkumaan.Pohjalla hänelle iski ylitsepääsemätön oivallus. “Olin hereillä 3 aikaan aamulla vauvan kanssa ja menen jääkaapille hakemaan tölkkiä. Silloin ajattelin, että tämän on loputtava.” 

“Tämä ei ole minun elämäni, minun ei pitäisi tehdä näin”

Elettyään näin kuukausia, tällaiset hetket hänen poikansa kanssa toivat Tomin takaisin todellisuuteen ja hän alkoi tehdä muutoksia. Hän lopetti syömänsä lääkkeet kokonaan ja raitistui. Tom oli kokeillut meditointia silloin tällöin ammattilaisuransa aikana ja päätti vihdoin sitoutua siihen toipuakseen riippuvuudesta. “Kun olin tosi pimeässä paikassa, hereillä vielä 4 aamuyöstä amfetamiinin takia, meditoin tunnin tai puolitoista tuntia sen sijaan että olisin lähtenyt kauppaan hakemaan juotavaa”, hän muistelee. Hän muistaa ajatelleensa “Istun vain tässä ja yritän hiljentää äänet ja niin tapahtui, ja silloin muistan että se alkoi, ajattelin että tämän toimii”. Meditaatio on nyt osa Tomin uutta rutiinia. Hän herää ja käyttää punaisen valon terapiaa aamumeditaationsa; “lasken 10 ja takaisin, [...] teen laatikkohengitystä, visualisoin päivän, viikon tai kuukauden ja harjoitan kiitollisuutta, ajattelen mitä tahansa mistä haluan olla kiitollinen”.Mediaatio on ollut niin mullistavaa Tomin elämälle, että hän uskoo sen olevan vallankumouksellinen lisä rugbyn harjoittelussa, sekä muissa urheilulajeissa; “jos se olisi osa lepopäivää [mediataatio] niin uskon että monet niistä stressin aiheista ja rasituksesta helpottuisivat”.

Kuntoilun löytäminen uudelleen

Lonkkaoperaation jälkeen, joka lopettaa ammattiurheilijan uran, ei heti uskoisi kenekään lähtevän 10km juoksulle, puhumattakaan triathlonista tai vieläpä ultramaratonista. Mutta se on juuri se mitä Tom teki.“Lääkärit sanoivat, että 40-vuotiaana tarvitsen tekolonkat, joten päätin että en anna sen olla minun kohtaloni”, Tom selittää. Sen sijaan kun Tomin ystävä, kokenut ultramaraton juoksija, pyysi häntä mukaan seuravaan tapahtumaan, Tom vastasi “ok, tehdään tämä”. Hän kuvailee ultramaratonia samoin kuin juoksemista muutaman kuukauden tauon jälkeen “ei se ollut niin paha”. Hän hyväksyi henkiset haasteet; hän oli käynyt niitä läpi paljon ennenkin. Hän jopa sanoo ettei maratonin fyysinen haaste oli liian vaikea, vaikka lisää perään, että “pääsin viimeiselle ¾ osuudelle ja lonkkani vain petti”.Näiden haasteiden toteuttaminen ei ollut itse tapahtuma Tomille, vaan se mikä johti siihen. “Laitan itseni tilanteisiin, missä minun on tehtävä se  tai se on vain noloa, muuten vain viivyttelen, viivyttelen, viivyttelen”.

 Hänen täytyy syödä terveellisesti, hänen täytyy venytellä ja treenata kunnolla, tai hänen sanojensa mukaan hän näyttää “täysin hölmöltä”. Tällaiset haasteet horisontissa ovat Tomin tapa motivoida itseään elämään paremmin ja välttää pohjalle joutumista.

 

“Juttele jonkun kanssa”

Vaikka Tom onnistui itse vetämään itsensä pois pimeydestä, tekee hän selväksi, että se ei ole vaihtoehto monille ihmisille. “Ensimmäiseksi juttele jonkun kanssa, hanki itsellesi tukiverkosto. Olen aina ollut hyvä kaivamaan itseni ylö kuopasta, mutta itseapu ei toimi kaikille.” Avaudu ystävälle tai perheenjäsenelle kamppailustasi. Tom sai itsensä pois noidankehästä, asetti uudet tavoitteet (ja murskasi ne) ja nyt hänellä on oma personal training -yritys, jossa hän käsittelee terveyttä ja hyvinvointia kokonaisuutena.“Autan nyt miehiä ja naisia, urheilijoita, ammattilaisia, väärin diagnosoituja ihmisiä ja ihmisiä, jotka ovat kyllästyneitä kipuun ja rajoitettuun liikkeeseen, saamaan heidän elämänsä takaisin.”Tom rohkaisee asiakkaitaan asettamaan tavoitteita osana harjoitteluaan, juuri niin kuin hän itsekin teki. “Keskityn liikuntakyvyn palauttamiseen, kuntoilun lisäämiseen ja kehon koostumukseen samalla kun annan asiakkaille tavoitekeskeisen ohjelman, jonka lopussa on tarkoitus päästä tekemään triathlon, maraton tai vain vaikkapa 5km juoksu.” 

Muista tämä

Mielenterveyden haasteet tulevat eri muodoissa kaikille ja hoito ei aina ole sama kaikille. Tom löysi tasapainon meditaation avulla ja palatessaan takaisin kuntoilun pariin. Metodi voi vaihdella yksilön mukaan, mutta usein kehon voimaannuttaminen voimaannuttaa myös mieltä. Jos kamppailet mielenterveysongelmien kanssa, keskustele jonkun luotettavan henkilön kanssa tai hae ammattiapua