Täydellisyyden tavoittelu ja läheisten menettäminen | Stephanien tarina

Juhlistamme sinua. 8 miljoonaa tavoitetta.

“Jotkin ihmiset kysyvät minulta: "mitä sinä syöt?" ja mietin päässäni, että kaikkea kohtuudella - Se mikä meni minulla pieleen jo alkumetreillä oli kun päätin syödä vain tiettyjä ruokia ja olla koskematta muihin.

Tilanne eskaloitui siihen, että kalorini vain laskivat ja laskivat ja kehoni menetti jatkuvasti rasvaa. Aloin tarkkailemaan syömisiäni ja minusta tuli todella pakkomielteinen ruokailuni suhteen. Olin liian kiinni numeroissa. Joillekkin urheilijoille ja ihmisille se sopii ja kaloreiden laskeminen voi olla hyväksi. Minä en ole urheilija.

Nyt kun katson taakse voin vain miettiä miksi ikinä päädyin sille tielle. Se on todella koukuttavaa - todella koukuttavaa.

Sinusta tulee pakkomielteinen, koska luulet päässäsi, että nykyiset kalorit eivät ole oikeat sinulle. En voinut muutta ruokailujani koska minua ahdisti tietämättömyys. En tiennyt mitä voisin tehdä. Pelkäsin, että jos muuttaisin syömiäni ruokia lihoisin takaisin menetetyt kilot.

Olin tuohon aikaan silloisen poikaystäväni kanssa yhdessä ja me emme menneet syömään ulos jos en voinut laskea annoksen kaloreita tai en tiennyt mitä ruoka sisälsi. En kyennyt siihen ja yleensä hermostuin itkuun asti.

Olin usein niin suuressa kalorivajeessa, että en voinut luottaa itseeni.

Kun välillä pidimme cheat päiviä ja tilasimme noutoruokaa, söin valtavan annoksen, koska olin vain niin nälkäinen. Syömisen jälkeen aloin usein itkeä, sillä en voinut uskoa, että olin syönyt kaiken sen ruoan.

Yhdessä vaiheessa kuukautiseni loppuivat. Mittasin rasvaprosenttini laitteella ja sen mukaan minussa oli alle 10% rasvaa. En halunnut harrastaa seksiä - tämä johti lopulta suhteemme päättymiseen. Olin vain liian keskittynyt treenaamiseen ja en enää osannut olla suhteessa.

Suhteen päättyminen teki suuren muutoksen elämääni. En voinut enää keskustella kenenkään kanssa ruoasta tai urheilusta.

Päätin ryhtyä personal traineriksi. Kurssin vetäjä mittasi meidän kehonkoostumuksemme ja tokaisi sitä enne minun olevan helposti all 10%.

Sen kuuleminen oli outoa, vaikka tiesin sen. Se, että joku osoitti ja sanoi asian minulle suoraan laittoi minut miettimään oliko se niin helposti kerrottavissa? Luulin näyttäväni upealta.

Mietin silloin, että "katsokaa minulla on sixpack näytän upealta". Nyt kun mietin tuo kunto kauhistuttaa minua. Näytin sairaalta.

Otin kehostani kuvia eilen ja vertasin niitä siihen miltä näytin ennen. Itkin, sillä jos nyt näyttäisin samalta kuin silloin olisin kauhistunut. Olen nyt M-L kokoa ja silloin XS.

Itkin eilen, koska tajusin, että olen oikeasti lihonnut todella paljon, mutta olen onnellinen siitä, että se ei pelota minua enää.

En koskaan halunnut olla tarkalleen XS kokoa. Aloitin vain treenaamaan ja olin juuri muuttanut Bournemouthiin, jossa ei ollut kauheasti muuta tekemistä. Aloin käymään salilla entistä enemmän ja yhtäkkiä kävin siellä koko ajan.

Kun aloin nähdä tuloksia, ajattelin että nyt voin lisätä painoja ja saada vielä enemmän tuloksia. Minulla on nyt se sama tavoite, mutta tiedän että jos haluan lisätä painoja salilla tulee minun myös syödä lisää ruokaa.

Syytän sosiaalista mediaa siitä, että se jatkuvasti syöttää meille viestejä laihduttamisesta.

Laihduttamista painotetaan niin paljon ja se on todella huonoksi erityisesti nuorille tytöille. Erityisesti tytöt, jotka ovat juuri herkässä tilassa ja saattavat jo aluksi vihata kehoaan. Kun nämä tytöt altistetaan sosiaalisen median viesteille he luulevat, että heissä on jotain vikaa. Se on pelottavaa.

Nykyään olen iloinen siitä, että on ihmisiä kuten Alice Liveing jotka levittävät tasapainoisen elämän tärkeyttä. Hän on personal trainen joka käy lomilla ja saattaa unohtaa treenaamisen kuudeksi päiväksi - ja ei tunne siitä ollenkaan huonoa omatuntoa.

Nykyään sosiaalisessa mediassa on enemmän tasapainoisen elämän kannattajia ja se on hyvä. Meillä kaikilla ei tarvitse olla sixpackia.

En syönyt yhdessä vaiheessa ollenkaan. Menetin isoäitini, joka oli minulle todella raskasta. Se oli perheeni ensimmäinen kuolema ja isoäitini oli minulle todella läheinen. Tuntui kuin olisin menettänyt äitini.

Hän oli koomassa viikon ja emme tienneet mitä oli käynyt.

Juoksen aina asioita karkuun ja kun jotain tälläistä tapahtuu eristän itseni aina henkisesti, koska en vain tiedä mitä tehdä. Aloin ahmimaan ruokaa, sillä se oli ainoa reaktio johon kykenin.

Vanhempani huomasivat tämän, mutta he eivät halunneet tehdä asialle mitään koska olin jo laihtunut niin paljon. He olivat vain iloisia kun söin.

Heräsin aina seuraavana aamuna ja tein treenin, jonka postasin Instagramiin. Voin näyttää kuvia joista näkee milloin olin aina ahminut - naamani on todella turvonnut niissä.

Nyt vanhempani kertovat miten huolissaan he olivat minusta, mutta he eivät halunneet sanoa tai tehdä mitään koska he eivät tienneet mitä tehdä. He vain luulivat, että olin todella kiinnostunut fitneksestä. Olinhan minä, mutta olin myös todella sairas siihen aikaan.

On hyvä, että kykenen nyt puhumaan asiasta, sillä niin moni ei myöskään tiedä mitä suljettujen ovien takana tapahtuu. Moni ei tiedä että tästä kärsivät moni muukin kuin he. Saatoin postata sosiaaliseen mediaan kuvan sixpackistani samalla kun olin menettänyt poikaystäväni, isoäitini oli koomassa ja minä ahmin ruokaa.

Kun menetin isoäitini elämäni muuttui. Tajusin miten lyhyt elämä on.

Olin hermostunut leivänpalasta samalla kun menetin poikaystäväni sekä isoäitini.

Nyt voin nauttia lihaskuntotreenistä enkä ole siitä pakkomielteinen. En ole urheilija. Jos olisin valmistautumassa bikinifitness-kisaan tarkkailisin makrojani, mutta olen vain terveellinen urheilusta kiinnostunut tyttö joka haluaa treenata ja voida hyvin. Minun ei tarvitse tehdä mitään muuta.

En puhunut poikaystäväni kanssa pitkään, mutta nyt hän on kertonut miten olen taas oma itseni ja hän on onnellinen puolestani.

Älä usko kaikkeen mitä näet sosiaalisessa mediassa. Pyydän, että keskityt vain itseesi etkä lankea niihin ansoihin.

Puhu jollekkin. Kerro miltä sinusta tuntuu. Se auttaa todella paljon.

Pyydä tukea ystäviltäsi ja perheeltäsi. Moni käy samaa kuin sinä läpi ja moni haluaa auttaa.