Hannah: Taiteilija ja seikkailija intohimona avovesiuinti

Urheilu ja liikunta voivat joskus tarjota parhaimman vapautuksen vaikeista elämäntilanteista. Olipa se sitten energian uudelleen fokusointia tai vain vapaata muiden asioiden ajattelemisesta, pakopaikka, jonka urheilu tarjoaa tekee siitä niin tärkeän monille meistä.Harvat tarinat voivat kertoa liikkumisen fyysisestä ja psyykkisestä parantavasta voimasta yhtä hyvin kuin Hannahin tarina. Taiteilija Eastbournesta, joka nousee ylös ennen auringonnousua toteuttamaan intohimoaan ja parantamaan kehoaan ja mieltään. Tässä on Hannahin tarina.

“En vain nauttinut siitä enää” 

Hannah on uinut niin kauan kuin muistaa, mutta suurimman osan siitä ajasta vain  paikallisen uima-altaan päästä päähän. “Uin paikallisessa uimakerhossa ja kilpailin ei ammattimaisella tasolla kuusitoistavuotiaaksi asti,” Hannah kertoo.Vaikka hän menestyi paikallisessa uimajoukkueessaan, pitkät tunnit uiden samaa allasta edestakaisin saivat hänet tuntemaan aivan kuin jotain puuttuisi. “Päädyin lopettamaan, koska en vain nauttinut siitä enää. Treenaaminen oli hyvin intensiivistä –– harjoittelin 5-6 kertaa viikossa ja vain hukkasin siitä hauskuuden.”

 

“Se sai minut tuntemaan oloni niin eläväksi” 

Vuosia uintiharrastuksen jälkeen Hannah koki kovia. Hänen isoäitinsä menetys ja diagnosoimaton sairaus saivat hänet tuntemaan olonsa toivottomaksi ja etsimään omaa tarkoitusta. Kunne hän löysi avovesiuinnin. “Se antoi minulle mahdollisuuden työstää tunteitani ja löytää jälleen jonkinlaista onnellisuutta.”Kylmän veden jännitys ja hänen uudelleen löytämänsä rakkaus uintiin loivat tunteiden fuusion, jota Hannah oli kaivannut voidakseen prosessoida kaikkea kokemaansa ja päästäkseen eteenpäin. “Rakastan sitä, että kylmässä et voi ajatella mitään muuta. Sinun on vain oltava läsnä ja itsesi kanssa siinä hetkessä.” Edes jääkylmät vedet eivät saaneet Hannahia pois tämän lajin parista. “Aloitin itse asiassa vuoden kylmimpien kuukausien aikaan. Aloitin tammikuussa ja vesi oli jäätävää, enkä ole koskaa tuntenut sellaista aikaisemmin. Rehellisesti sanottuna, se saa minut tuntemaan oloni niin eläväksi.”

 

“Sairastin 5 vuotta” 

Hannah ei ainoastaan parantanut jokaisella uinnilla mielenterveyttään, vaan koki myös helpommaksi toimia sairauden kanssa, jonka kanssa hän oli kamppaillut vuosia. “Sairastin viisi vuotta  eivätkä lääkärit löytäneet syytä miksi. Lopulta tapasin ravintoterapeutin ja kävi ilmi, että minulla on 6-7 erilaista ruokayliherkkyyttä mukaan lukien sokeri, jota on kaikessa.”Hannah tunsi itsensä melko loppuun palaneeksi yrittäessään löytää ruokia, joita hän voisi vielä syödä samalla ikävöiden ruokia, joita hän ei voisi enää nauttia. “Minulle oli vaikeaa suhtautua siihen, sillä ne ovat suuri osa monien ihmisten ruokavaliota.Uiminen meressä ei ainoastaan auttanut häntä hyväksymään hänen yliherkkyyksiään, vaan jopa loistamaan ilman niitä. “Kylmävesiuinti on antanut minulle mahdollisuuden säännöstellä systeemejäni enemmän. Se on antanut minulle uuden tarkoituksen –– en istu täällä surullisena siksi koska en voi syödä tiettyjä juttuja, olen vain innoissani menossa mereen.”Se on nyt itse asiassa pääsyy siihen, miten hän tankkaa kehoaan. “Seon saanut minut ehdottomasti enemmän tietoiseksi siitä mitä syön, miten se palvelee kehoani,ja miten voin muuttaa syömistottumuksiani, jotta voin jatkaa uimista niin pitkään kuin haluan.”

“Nykyään olen täällä usein auringonnousun aikaan” 

Avovesiuinti on nykyään paljon muutakin kuin pakokeino Hannahille –– se on iso osa hänen elämäntyyliään ja identiteettiään. Hän meditoi, ottaa jääkylpyjä, ja tuntee olevansa osa jotain suurempaa. “Se tuntuu siltä  kuin olisin yhtä meren ja maapallon kanssa ja se tuntuu niin kauniilta. En rehellisesti sanottuna osaa kuvailla sitä, se on vain aivan uskomaton tunne.” Hän on löytänyt suunnan ja tekee jälleen suunnitelmia, kaikki avovesiuinnin ansiosta.Remontoin pakettiautoa, johon toivon muuttavani tänä kesänä… Toivon pystyväni matkustamaan ympäri Englantia ja uimaan kaikissa parhaissa avoimen veden uintikilpailuissa.”